KAMERAN TAKANA

Moikka!

Minä olen Tuija. Olen 39-vuotias kolmen lapsen ja yhden koiravauvan äiti, kielten opettaja ja valokuvaaja. Siinä varmaan oleellisimmat, mutta seuraavaksi vielä kymmenen aika random-asiaa minusta:

1. Rakastan kieliä. Okei, tästä ehkä tuo ammattinikin antaa jotain viitteitä, mutta ihan oikeasti rakastan opetella kieliä. Puhun sujuvahkosti (mikä siinä onkin etten vaan kehtaa sanoa SUJUVASTI kun en ole natiivitasolla) ruotsia, englantia ja saksaa. Lisäksi osaan jonkin verran espanjaa ja ranskaa. Alkeita (tai hiukan enemmänkin) olen opetellut hollannista, tanskasta, norjasta, fääristä ja venäjästä. Mun suunnitelma eläkevuosille on opiskella lisää kieliä ja matkustaa maihin, joissa pääsen käyttämään niitä natiivien kanssa. Mulle kielten kuuntelu käy ihan musiikista: tykkään katsoa esim. Bonusperhe-sarjaa, koska siinä käytetty ruotsi jotenkin hivelee mun korvia. Voin myös unohtua lueskelemaan sanakirjoja. Kielioppi on mun ehdoton lemppari, rakastan sääntöjä mutta myös sääntöjen poikkeuksia. :D

2. Inhoan muovia. Tämän tietää kaikki, jotka tuntee mut. Olen inhonnut muovia ihan pienestä asti. Eikä kyse ole siis mistään ekologisista syistä johtuvasta inhosta vaan muovi on aina ällöttänyt mua. En ole koskaan kohdannut kohtalotoveria tämän tiimoilta, joten jos sellainen löytyy, niin ilmoittauduthan! Mä en siis voisi kuvitella syöväni muovisilla ruokailuvälineillä, enkä mielelläni tee sellaisilla ruokaa. Tähän on kyllä poikkeuksia: voin juoda vettä muovipullosta, mutta jos esim. limupullo on pesty ja sinne on laitettu vettä, se on superällöttävä. Hankalaa, tiedän.:D Voin myös käyttää itse ostamaani muovista paistinlastaa, mutta jos en tiedä lastan historiaa (ts. se on jonkun muun), siitä tulee ällöttävä. Naarmut ja kolhut tekee muovista extra inhottavaa. Kaikkein pahimpia on esim. vanhat jäätelörasiat eväsrasioina (en vaan tajua miten kukaan voi syödä sellaisista) tai esim. tuttipullot. Ihan next level ällöttäviä on tuttipullot, joissa on ollut jotain kuviota, joka on kulunut pois. Apua!

3. Olen kuusilapsisen perheen neljäs lapsi. Lapsena kun tuli puhe sisaruksista multa kysyttiin aina ensin onko meillä kaikilla samat vanhemmat ja seuraavaksi että ollaanko me uskovaisia. :D Ensimmäiseen vastaus kyllä ja toiseen ei. Mulla on siis kaksi siskoa ja kolme veljeä. Olen yhteensä seitsemän pojan täti. Mulla itselläni on kaksi tyttöä ja yksi poika. Ja sitten tietysti tämä tuore vauva, koiratyttö Muhvi. :)

4. Olen introvertti. Big time. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta vain rajallisen ajan, ja patterini latautuvat kun saan olla yksin. Mun mies onnistuu olemaan jotenkin erityisen ei-kuormittava, sen täytyy olla meidän sujuvan yhteiselämän salaisuus. :D

5. Toimin tällä hetkellä sekä valokuvaajana että lukion kielten opena. Kummankaan osalta ei ole kalenteri täysi vaan päiviin mahtuu ilmaa ja se on ihan täydellistä! Mulle sopii täydellisesti se, että saan suunnitella ja aikatauluttaa päiviäni mahdollisuuksien rajoissa itse ja erityisen tärkeää on se, että silloin tällöin saan olla kotona yksin. Teen paljon töitä kotona, mutta se sopii mulle, koska "luovan tauon" aikana voi täyttää vaikka astianpesukoneen ja siten edistää myös kotihommia.

6. Rakastan päiväunia. Ja usein ei ole kyse edes rakkaudesta, vaan välillä tuntuu etten selviä ilman. Voin valvoa myöhään jos täytyy, voin heräillä pitkin yötä jos täytyy, voin varsin hyvin nousta aikaisin aamulla lyhyiden unien jälkeen, mutta se on kidutusta, jos en saa väsyneenä nukkua päikkäreitä.

7. Oon jo ainakin kymmenen vuotta haaveillut pitäväni omaa blogia (silloin olen tehnyt ensimmäisen postausluonnoksen), mutta en sitten koskaan ole saanut aikaiseksi tai toisaalta tiennyt mistä kirjoittaisin. Nyt kun näiden uusien sivujen kautta oli mahdollista perustaa myös blogi, päätin tarttua tilaisuuteen. Tarkoitukseni on tehdä postauksia erilaisista kuvauspaketeista, erilaisista kuvaussessioista ja lisäksi myös opeista, erehdyksistä ja edistymisestä valokuvaajana. Ja no, mun sivut, mun blogi - pidätän itselläni oikeuden kirjoittaa ihan mistä vaan. :D

8. Juon kahvini mustana. Ja itse asiassa juon kaikista mieluiten pikakahvia. Kaksi kuppia aamulla, yhden iltapäivällä. Päivän parhaita hetkiä.

9. En ole koskaan pitänyt itseäni luovana ihmisenä. En osaa oikein piirtää enkä ole muutenkaan taiteellinen. Olen miettinyt, että ehkä juuri siksi sytyin niin kovasti valokuvauksesta. Valokuvan avulla saan luotua jotain, kerrottua tarinaa tai pysäytettyä hetken, pystyn olemaan luovakin. Valokuva mahdollistaa sen, että saan luotua jotain kaunista ilman vaikka sitä piirtämisen taitoa.

10. Olen aina rakastanut valokuvia. Mä en todellakaan syntynyt kamera kourassa, en edes kiinnostunut kuvaamisesta ennen kuin yli kolmekymppisenä, mutta kuvia olen rakastanut aina. Mun vanhemmat otti aika paljon kuvia ja äiti arvosti valokuvia paljon. Me ei lapsena oltaisi saatu omin päin katsella kuvia, joten tein sitä sitten salaa. Muistan miten tutkin kuvia meidän perheen elämästä ja yritin tihrustaa ja pohtia keitä missäkin kuvassa oli tai missä kuvat oli otettu. Sellainen viihdyttää mua edelleen. Ja myös tästä syystä mua kiehtoo myös kovasti dokumentaarinen kuvaus, jossa kuva ei ole liian riisuttu tai siloteltu, vaan joka kertoo ajasta ja hetkestä, jossa se on otettu.

Noin, nyt tiedät jotain tyypistä kameran takana. Tervetuloa seuraamaan blogiani ja jätä ihmeessä kommenttikin! :)

Tuija